Sartre: Helvetti on. Toiset ihmiset.

Bhagavadgita, Martti Humun suomentama, on kestosuosikkikirjani. Arjuna on allapäin. Hän ei haluaisi taistella tuttuja ihmisiä, kunnioitettuja guruja vastaan. Nuo vastustajat edustavat alhaisuutta, demonisuutta. Taistele, saat voiton tai kuolet ja siirryt kunniassa henkimaailmaan. (Lainaus muistinvarainen) Joo, mutta sitä voi jäädä taistelun seurauksena raajarikoksi ja siitä seuraa häpeä, syntipukin rooli..

 Jos ihminen siirtää, yrittää siirtää, tajunnan rajapyykkejä alati kauemmaksi, on se mielestäni ok. Näyttää siltä, että haluamme vain kivuta, keinoja kaihtamatta, hierarkiassa ylöspäin. Samalla estämme niitä, jotka ovat tasavertaisia tai meitä alempana valtaketjussa. 

 Kahvihuone. Siellä nokkimisjärjestys paljastuu päivittäin jossain sananvaihdossa. Loputtomasti. 

 Ideaalimaailmassa keskustelu, hyväntahtoisuus.. Yhteishyvä.. Todellisuudessa usein, en sano valitettavan usein, pelko ja viha. Suru. 

 Ei itsekkyys rahalla poistu, ei puhumallakaan. 

 Huhu, pahasilmä, kateus ja ilkeät juorut. Pata kattilaa soimaa. 

 Silti tiedämme.. Toisenlainen maailma on mahdollisuuksien rajoissa. Vasta kuoleman jälkeenkö, tehdäänkö meille henkinen lobotomia, jossa pahuutemme poistetaan... 

 On, on  Hoivavietti.. Kyhnytys.. Sääli ja myötätuntokin. Ruumiinlämpöinen totuus.